Nimi: Sami Kemppainen
Syntymäaika: 1.7.1974
Lajit: Lumilautailu, longboard, wakeboard, purjelautailu, motocross, fillari, koskenlasku, unicycling
Viisauden sana: "I like actionsports, but Jesus is my Life"
Lempiraamatunkohta: Jes.40:30-31, Fil.1:6
Suosikkibändi: Jeremy Camp, Gen-14
Tullut uskoon: kasvanut jo hyvin pienenä, herännyt viime vuosina näkemän, että usko ja Jumalahan onkin niin paljon enemmän, kun mitä aikasemmin oli edes osannut kuvitella

       

Taustaa

Olen ollut vastuussa Gospel Boarders'in pyörittämisestä 1993 vuodesta lähtien. 1996 valmistuin kirkon nuorisotyönohjaajaksi. 1997-98 olin eräopas- ja luontomatkailukoulutuksessa. 1999 alkaen olen toiminut yrittäjänä elämyspalvelualalla. Suomen lumilautaliitossa olen myös toiminut hallituksen jäsenenä, kilpailujen järjestäjänä sekä valmennustehtävissä.

Visioita Godspeedistä

Olen miettinyt ajatusta useampien vauhti- ja extremelajien harrastajien yhdistymisestä jo 3-4 vuotta. Työssäni kristittyjen lautailijoiden parissa olen nähnyt miten tärkeää on tavata kaltaisiaan ihmisiä ja rohkaistua heidän seurastaan. Porukassa on ihan eri fiilis, kun jos olisi yksin harrastamassa muiden ei niinkään samanhenkisten kavereiden kanssa. Haluan olla rohkaisemassa eri lajien harrastajia tulemaan yhteen ja etsimään parhaita tapoja, joilla he voivat omistaa harrastuksensa Jumalan käyttöön. Näen Godspeedin eräänlaisena keitaana yhä kovenevassa harrastusmaailmassa, jonne harrastajat voivat kokoontua virvoittumaan ja saamaan uutta voimaa edustaa Jumalan arvoja harrastusmaailmassa. Godspeed on myös todella voimakas evankelioinnin työkalu, joka vie sanoman juuri sinne, missä ihmisetkin ovat.

Todistus

Synnyin uskovaan kotiin. Isä oli poliisi ja äiti seurakunnassa töissä, joten laki ja evankeliumi tulivat tutuiksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Seurakunnan kerhojen ja pyhäkoulun sekä kotoa saadun opetuksen tahdissa kasvoin uskoon pikkuhiljaa. Rippikoulu oli tärkeä välietappi, jossa sai selkeämmän kokonaisuuden asioista ja konfirmaatiossa alttarilla sain tunnustaa koko kirkkokansan edessä tahtovani seurata Herraa.

Seurakunnan kuviot jatkuivat rippikoulun jälkeen isosena toimimisen ja kerhojen vetämisen merkeissä. Myös joissakin tapahtumissa ja tilaisuuksissa tuli käytyä. Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan kirkon nuorisotyötä Suomen Raamattuopistolle, jossa raamatuntuntemus vahvistui entisestään. Armeijassaoloaikakin meni samoissa merkeissä toimiessani varusmiesdiakonina.

Armeijan jälkeen työni Gospel Boarders'ien toiminnanjohtajana vei sen verran paljon aikaa, että katsoin ettei aika riitä sen lisäksi enää perinteiseen seurakuntatyöhön, joten perustin oman yrityksen turvaamaan elantoani. Näin pystyin itse säätelemään tekemisiäni ja menemisiäni.

Viime vuosina elinpiirin laajennuttua ja tutustuttuani moniin uusiin ihmisiin esim. Eternal Riders'ien piireistä olen nähnyt, miten uskolla on tarjottavaa vielä paljon enemmän, kuin mitä olin aikaisemmin ajatellut. Jotenkin olin jo ehtinyt tyytyä tiettyyn tasoon, enkä edes osannut etsiä sen enempää. Mutta kun nyt olen nähnyt ja kuullut niin paljon, niin itsellekkin on syttynyt niin kova halu tutustua Jumalaan yhä paremmin ja oppia vastaanottamaan ja käyttämään Hänen lahjojaan yhä enemmän. Oma rooli saa jatkuvasti pienentyä ja Jumalan rooli näissäkin toiminnoissa kasvaa. Rukous ja Jumalan etsiminen ovat saaneet ihan uusia merkityksiä elämässäni.

Samaan aikaan kasvuprosessin aikana olen kokenut suunnattomia vastoinkäymisiä. Godspeedin toiminnot olivat suunnitelmissa jo hyvinkin pitkällä talvella 2005, mutta eivät päässeet vielä silloin käyntiin. Tammikuussa 2005 jouduin alpeilla pahaan onnettomuuteen, ollessamme vierailulla Eternal Riders'ien basella Ranskassa. Rinteessä joku suksikaveri laski täysillä niskaan sillä seurauksella, että vasen olkapää murtui, oikea vääntyi, oikean jalan polvi ja nilkka kiertyivät ja päähän tuli kunnon isku niin että kypäräkin hajosi ja hampaat menivät poskesta sisään. Fyysisistä vammoista toipuminen vei muutaman kuukauden ja sen jälkeen alkoi aivoissa näkyä toimintahäiriöitä, joiden seurauksena jouduin vielä muutamaksi kuukaudeksi sairaalaan kesällä. Sairasloma loppui sitten helmikuussa 2006. Sinä aikana niin firman kuin omakin talous romahti ja velkaa on enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Niin moni juttu meni poskelleen sinä aikana, että sitä ei voi edes todeksi uskoa. Oikeastaan totaalinen tyrmäys henkisesti, fyysisesti sekä taloudellisesti.

Sinäkin aikana Jumala on osoittanut, että Hän kykenee pitämään meistä huolta. Vaikka rahaa ei ole ollut ja velkojat vaativat rahojaan, niin siltikin olen pystynyt elämään suht normaalia elämää. Jostain rahaa on aina järjestynyt pahimpiin tarpeisiin ja usko Jumalan huolenpitoon saa vaan kasvaa . Mielenkintoisella tavalla Jumala on näyttänyt, että en edes tarvitse yritystäni täällä selviämiseen. Jumala voi todellakin pitää meistä huolta. Vaikka vieläkin siinä on niin paljon opeteltavaa.

Sairaalassa maatessani ajatus Godspeedistä ei ollut enää päällimmäisenä, mutta kevään koittaessa se on jälleen palautunut mieleen. Jumala ei ole unohtanut kutsuaan. Ehkä tämän kaiken jälkeen osaamme turvata vielä enemmän Häneen, kaiken hyvän antajaan, myös Godspeedin kehitystyössä.

Eikä siinä vielä kaikki. Ihmeellisellä tavalla Jumala on johtanut mitä erilaisempiin kuvioihin mukaan. Talvella 2007 sai käydä läpi lumilautailijoille suunnatun opetuslapseuskoulun. Se aika todella tidisti siitä, mitä Matt.6:33 lupaa, että kun me etsimme ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin Hän pitää kaikesta muusta huolen. Vaikka velat painoivat päälle ja koulun käynti esti muun työn teon, niin silti siitäkin ajasta selvittiin hyvin läpi. Ja koulun jälkeen selvisi, että Jumala oli valmistanut myös vaimon minulle ja saimme avioitua rakkaan Saarani kanssa 14.7.2007. Siitä eteenpäin seikkailut jatkuvat yhdessä Jumalan edeltäkäsin valmistamissa teoissa ja teillä :)