Nimi: Mika Salminen
Syntymäaika: 1.6.1979
Lajit: Lumilautailu, purjelautailu, polkupyöräily,autoilu,mopoilu koskenlasku,kikkailu,hengailu.
Sponsorit: Työppäri ja Kela
Lempiraamatunkohta: Joh 14:6,Ps 23
Suosikkibändi: HB
Tullut uskoon: Pääsiäisenä 2004



Taustaa

Asun pienessä maalaiskylässä nimeltä Juokslahti. Ammatiltani olen paperiprosessin hoitaja mutta tällä hetkellä Herran armosta työttömänä. Jumalan valtakunnan työt kutsuu kovasti mutta vielä ei ammatti ole varmistunut.

Visioita Godspeedistä

Herran armosta Jeesus tulee Godspeedin kautta järisyttämään koko Suomea ikäluokkaan katsomattta :) AMEN!

Todistus

Tätä directors cut todistustani ei ole kuullutkaan kuin ehkä yksi tai kaksi henkilöä. Koska vielä vähän aikaa sitten haavat olivat liian syvät siihen että olisin voinut kertoa yksityisasioitani ihan kaikille. No syy minkä takia huudan nyt katolta tätä kaikille on se että Jumala on ollut hyvä ja parantanut syvimmät haavani vaikkakin se on ottanut aikaa ja lisäksi Hän on puhunut minulle että on tärkeää että kerron totuuden.

Usko pois Hän haluaa parantaa myös sinun haavasi.

Jumala kosketti minua ensimmäistä kertaa rippileirillä vuonna 1994. Kiinnostuin uskonasioista ja olin innokkaana jopa lähdössä isoseksi seuraavalle vuodelle. Kävin sit 1-2 krt jossain nuorten illoissa mut totesin että nämä uskovaiset on kyllä ihan eri henkisiä kuin minä. Ja lopetin hengen piireissä käymisen ja hengen asioiden miettimisen siihen. Seuraavan kerran Jumala kosketti minua vuonna 1998 lähettämällä Jumalan miehen Sami Kemppaisen elämääni. Makasin sairasvuoteella armeijassa ja Sami tuli varusmies diakonina minulle juttelemaan ja hetken aikaa juteltuamme totesimme et harrastamme samoja lajeja ja asumme käytännössä katsoen samalla paikkakunnalla :) Jos ei tuo ollut Herran johdatusta niin mikä sitten on :)

Sit armeijasta päästyäni ystävystyin Samin kanssa ja liityin gosbelboarderssiin ja sitä kautta löytyi sit muitakin samanhenkisiä hengen veljiä ja sisaria. Monesti muistan kun Sami kyseli minulta et kiinnostaako minua hengen asiat niin vastasin että ei ole oikein minun juttu. No Jumala suuressa armossaan päätti tehdä siitä minun jutun. Jumala tietää meidän kaikki arat paikat. Ja Hän osaa välillä lyödä niihin aika kovaakin. Minulle tuo arka paikka on ollut ihmissuhteet. Ihastuin tyttöihin mutta en saanut vastakaikua kuin vähän aikaa. Välillä tuntui jopa hyväksi käytetyltä. Muistan hyvin että tuona aikana harrastukset alkoivat kovenemaan. Aloin laskemaan aina vaan kovempaa. Kun mikään ei tuntunut miltään niin oli ok tuntea edes pelkoa. No sit ihastuin oikein Jumalan tyttöön. Ajattelin että tähän tyttöön voin luottaa. Herran henki suorastaan paistoi hänestä ja taivaan Isälle kiitos että paistaa yhä :) Tuo tyttö oli kuitenkin Jumalan käytössä ja meidän suhteemme muuttui ystävyydeksi.

No minulle se oli kova paikka. Mietin että enkö minä kelpaa kenellekkään. Mitä minussa on vikana. Silloin en vielä tiennyt mitä tiedän nyt että taivaan Isä antaa kyllä vaimon minulle kun tulee oikea aika. Omin voimin ei kannata yrittää. No joka tapuksessa olin maassa. Oli sellanen fiilis että miltä tuntuu olla yhdessä yksin. Tiesin että perhe rakastaa minua ja ystävät rakastaa mutta jotenkin olin todella tyhjä sisältä. Kunnes olin vuonna 2002 Maata Näkyvissä -festareilla Turussa ja yhä yksin. Siellä sit kun kävelin öisiä katuja ja mietin et miten kun Suomessa olen näin yksin niin miten käy kun lähden vuodeksi Englantiin. Siellähän minä vasta olen todella yksin. Silloin tajusin mitä minulle oli kerrottu jo pitkän aikaa että Jumala rakastaa minua ja on kaikkivaltias ja on kaikkialla. Sillä hetkellä Jumala vei minulta pois yksinäisyyden tunteen enkä ole sen jälkeen tuntenut oloani yksinäiseltä. Olin sit missäpäin maailmaa tahansa.

Sit vähän ennen Englantiin lähtöä olin käymässä rakkaan veljeni Juha Sipolan kanssa Keuruulla ja matkalla hän kysyi minulta et uskonko Jumalaan. Innosta puhkuen todistin että kyllä :) No Juha kysyi että uskonko Jeesukseen. Muistaakseni kysyin häneltä että kukas heppu se oikein on? Juha vastasti että se heppu on Jumalan ainoa poika ja joka kuoli syntiemme vuoksi ja jos ei usko Jeesukseen ei pääse taivaaseen. Minä sit ihmettelin että eikö muka pääse vaikka eläis kuinka hyvin ja lahjoittais kaiken hyväntekeväisyyteen. Juha vastasi että ei pääse.

Tuntu tosi vaikealta että piti vielä löytää Jeesus ja että Jumalan löytäminen ei sit muka riittänyt.

Siitä alkoi sit etsikkoaikani. Muutin Englantiin ja kun ei muuta harrastusmahdollisuutta ollut niin ihastuin tosissaan klubeissa bilettämiseen. Parhaimmillaan minut löyti tanssilattialta viisi kertaa viikosta.Minulla oli kyllä hauskaa mut sydän ei ollut kokonaan mukana siinä touhussa.Ja tiesin että ei tämäkään ole oikein mun juttu. Sitten Jumala puuttui peliin ja minulle tuli sisäinen tarve ostaa raamattu. Herra järjesti minulle kristityn työkaverin joka neuvoi minulle missä niitä myydään.Ja kävin sen ostamassa mutten kuitenkaan lukenut sitä.

Taas Jumala puuttui peliin ja antoi minulle ensimmäisen todella voimakkaan rukousvastauksen. Olimme muuttamassa Englannista pois ja kavereiden paku hyytyi 100km jälkeen moottoritielle myöhään illalla. No siinä sit ihmeteltiin ja kokeiltiin kaikenlaista konstia mutta mikään ei auttanut. No muistin kun Juha oli kerran kertonut että he olivat saaneet rukoilemalla auton käyntiin. Ajattelin että ei tässä muutakaan vaihtoehtoa ole. Ristin käteni ja rukoilin hiljaa mielessäni että vaikken minä vieläkään ole uskossa niin korjaa sinä Herra tämä auto jos se on Sinun tahto. Samalla katsoin taivaalle ja näin  valehtelematta seitsemän tähdenlentoa (nyt muuten tajusin että tuo seitsemänhän tarkoittaa muuten jotain, amen :) Ja sydämessäni koin että Jumala oli kuullut rukoukseni vaikken ollut edes uskossa:) Kaveri lähti starttaa pakua ja minä olin jo valmiina huutaa että HALLELUJAA. Mut paku ei lähtenytkään käyntiin.No siitä huolimatta ei tullut hyljättyä oloa! Vaan tiesin että minut oli kuultu:)No Herra järjesti meille vetoauton kun hyvä ystävämme Toni uhrautui hienolla autollaan ja pelasti kaverini. Syy miksi paku ei lähtenyt käyntiin selvisi minulle seuraavana päivänä kun saavuimme omalla autollani Saksaan ja siellä oli armoton lumimyrsky. Mietin mielessäni että mitä jos kaverit oliskin päässyt pakullaan Saksaan asti. Paku oli täynnä tavaraa. Kesäsliksit alla. Ei rekisterissä ei vakuutuksia. Herran tahto meitä kohtaan on siis pelkästään hyvä.

Sen jälkeen aloin tutkii raamatusta Jeesuksesta  ja totesin että kyllä Jeesus on ollut olemassa mutta ei Hän mikään Jumalan Poika ole ollut vaan pelkästään hyvä suustaan.Ja kaikki ihmeet mitä Hän teki olivat vain silmänkääntö temppuja eikä siihen aikaan ollut vielä "sivistyneitä" ihmisiä. Sillä mielellä olin siihen asti kunnes näin Mel Gibsonin Passion of the Christin. Silloin minulle tul todelliseksi kuka Jeesus oli ja mitä Hän teki meidän puolestamme. Ja elokuvan jälkeen Samin siunatussa pakussa (jos auto kestää ajaa 730tkm niin ei se voi olla kuin siunattu) tein sitten uskonratkaisun:)

Uskonratkaisuni muutti elämääni siten että löysin sille tarkoituksen. Ja tuli sellanen fiilis että elämäni on palannut sivuraiteelta pääraiteelle. Vähän vastaava kuin mikä oli riparillakin.

Sen verran on vielä pakko kertoa että painin uskonratkaisun jälkeen todella paljon niissä tunteissa että enhän minä voi olla uskossa kun en ole raamatun kanssa huutamassa kadulla että Jeesus on pelastus. Enhän minä voi olla uskossa kun en uskalla edes kavereille kertoa että olen uskossa siinä pelossa että kukaan ei enää hengaile mun kanssa jne. Jos tunnet vastaavia juttuja niin ne on vaan VIHOLLISEN valehteluja. Voin nyt omasta kokemuksesta kertoa että olen uskossa vaikken ole raamatun kanssa huutamassa kadulla (ainakaan vielä). Ja eikkari kaverini hengaa nykyään enemmän mun kanssa vaikka tietävät että olen uskossa. Suuri on Herramme Jeesus Kristus joka kuoli SINUNKIN syntiesi puolesta. Amen!