Nimi: Timo Kallinen
Syntymäaika: 1982
Lajit: Lumilautailu, kamppailulajit, RR…
Viisauden sana: ”Mitä isompi reikä päässä on, sitä kovempaa pääsee.” ;)
Lempiraamatunkohta: ja te saatte voiman…
Suosikkibändi: Demon Hunter
Tullut uskoon: penskana



Taustaa

Olen uskovan kodin lapsi, jonka tie on vienyt pieneltä maaseutupaikkakunnalta varusmiesvuoden jälkeen Jyväskylään opiskelemaan. Opinnot ovat nyt valmiit ja on aika miettiä tulevaisuutta. Koko ikäni olen harrastanut kaikenlaista urheilua, aikoinaan pelasin muun muassa jääkiekkoa yli kymmenen vuotta. Muuton ja opiskeluiden myötä oli keksittävä uusi harrastus, joten aloitin Krav Magan ja lumilautailun. Vuosien myötä Maga vaihtui P.D.F.S:ksi. Kesällä 2005 toteutin pitkäaikaisen unelmani ja ostin ensimmäisen moottoripyöräni ja siitä syttyi innostus käydä ajamassa radalla. Ensi kesänä aikomuksenani on siirtyä kuusisatasesta tuhatkuutioiseen.

Visio Godspeedistä

En ole koskaan kokenut omakseni evankeliointitapaa, jossa kuljetaan kadulla ja kerrotaan tuntemattomille ihmisille Jeesuksesta. Itselläni on sen sijaan hyviä kokemuksia ystävyysevankelioinnista ja siitä, kuinka uskomattomat ihmiset tulevat lopulta itse juttelemaan uskosta. Siksi meidän tulee olla siellä, missä hekin ovat, ja tutustua heihin. Toinen tavoitteeni on löytää uusia uskovia kavereita harrastuksiini. On mukava harrastaa, kun rinnalla on samanhenkistä porukkaa!

Todistus

Kuten jo mainitsin, vanhempani ovat uskossa ja omankin uskonratkaisuni tein jo lapsena. Uskonelämääni on sisältynyt vahvoja ajanjaksoja, mutta myös heikompia aikoja. Kuitenkaan se ei ole koskaan ollut katkolla. Ette siis kuule minulta sankaritarua siitä, miten Jumala pelasti minut ojanpohjalta, mutta siitä huolimatta Jumala on todella osoittanut suuruutensa minulle. Mietin joku vuosi sitten, miten elämäni on sujunut, ja huomasin, ettei mikään tärkeä asia elämässäni ole epäonnistunut. Toki usein olen joutunut pettymään, mutta pian olen saanut huomata, miten Jumalalla onkin ollut varalleni jotain paljon parempaa. Olen saanut elää koko elämäni Jumalan johdatuksessa! Suurimpana hengellisenä murroksena elämässäni pidän muutama vuoden takaista ajanjaksoa, jolloin Jumala osoitti minulle, ettei menestykseni koulussa ja elämässä ole omaa ansiotani, vaan kaikki kiitos kuuluu Jumalalle. Jumala on todella ollut hyvä minulle!

Raamatussa puhutaan monessa paikassa siitä, miten armollinen Jumala on. Usein suurimpana esteenä uskonelämässäni ovat olleet syyllisyyden tunteeni. Jumalaa kohtaan tulee rikottua helposti siinä samassa asiassa, missä aiemminkin on kompastunut. Oma armottomuus ja syyllisyys estää eteenpäin siirtymisen ja vapautumisen noista synneistä. Raamatussa kuitenkin puhutaan, ettei Jumala muista enää ikinä anteeksi antamiaan rikkomuksia! (Hepr 8:12) Itseäni onkin puhutellut paljon Raamatussa se tapa, jolla Jumala antoi Pietarille anteeksi, kun Pietari oli kieltänyt Hänet.

"Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.” (Matt. 10: 32-33)

Vaikka Pietari oli tehnyt tällaisen ultimatesynnin ja joutunut hetkeksi eroon Jumalasta, kuolleista noussut Jeesus kysyi Pietarilta kolme kertaa, rakastaako Pietari häntä (Joh. 21:15-19). Joka kerta Pietarin vastatessa rakastavansa, Jeesus kehottaa häntä menemään ja tekemään sitä, mihin Jumala oli alun perin hänet kutsunut. Pietarin ei tarvinnut käydä läpi vuosien, eikä edes kuukausien uudelleen kasvatusta, vaan Jeesus käski Pietaria välittömästi tekemään sitä, mihin oli hänet suunnitellut ja kutsunut. Kun siis vilpittömästi tunnustamme syntimme Jumalalle, me saamme ne anteeksi, eikä Jumala niitä enää ikinä muista. Sitten vain jatketaan iloisin mielin suoraan sinne, mihin Jumala on meidät kutsunut. Se on tie, mikä elämään vie! :)