Nimi: Sami Vallius
Syntymäaika: 3.4.1985
Lajit: lumilautailu, skedeys
Viisauden sana: Suuri onni tulee taivaasta, pienet ilot ihmisiltä.
Lempiraamatunkohta: Sef. 3:17
Suosikkibändit: Hillsong, Shawn McDonaldd
Tullut uskoon: GB:n Rukan leirillä 9.12.2006


 

Taustaa

Helsingissä koko ikänsä asunut oman tiensä kulkija (nykyisin Herrantien kulkija). Eli lautaillut 15 vuotiaasta lähtien ja skedeemisen olen aloitellut joskus 13 vuotiaana. Aktiivisemmin kummatkin lajit ovat lähteneet liikkeelle vasta muutama vuosi sitten. Käynyt joskus aikanaan elokuvakoulun ja siitä lähtien ollut alalla duunissa. Elikkäs tällä hetkellä täysipäiväisesti tulee editoitua mainoksia yms.. materiaalia. Ja siinä sivussa sitten kameramiehenä ja valaisijana. GB:ssä ollut mukana vuodesta 2000 lähtien ja GS:ssä vuodesta 2006. Meikäläisen voit pongata melkein joka leiriltä nykyisin. Missioina olla mahdollisimman paljon mukana GB/GS toiminnassa.

Visioita Godspeedistä

Todella paljon rukouksia kehiin. Haluna kehittää GS:sää Herran tahdon mukaan.


Todistus

Matkani on vasta alkanut ja vuoristoradan alkumetrit vasta edetty.

Vähän pohjaa asioihin, eli olen hyvästä perheestä mukava lapsuus takana (no henkinen ikä on kyllä vieläkin jossain 5 v. hollilla. :)
Olen aina saanut hyvän tuen perheeltäni asioihin, joita olen halunnut tehdä. Innostuin skedeemisestä jo 13 vuotiaana ja aika nopeasti rupesi lumilautailukin kiinnostamaan. Tuntui luonnolliselta lähteä talvirippikouluun Himokselle viikoksi laskemaan. Ensimmäiset laskuni laskin 15 vuotiaana. Itse rippikoulu meni vähän ohi, mutta kyllä sieltäkin asioita tarttui matkaan. Tapasin ensimmäisen kerran Kemppaisen Samin ja liityin Gospelboarderseihin.

Innostuin riparistakin sen verran että olin yhden vuoden isosena ja seurakunnan toiminnassa jonkin aikaa. GB:n leireillä käyntikin lähti siitä pikkuhiljaa liikkeelle.

Sitten pikkuhiljaa asiat vain jäivät ja rupesi tuo “ns. seuraelämä” kiinnostamaan tapahtui monia hyviä asioita mutta myös asioita jotka olisivat voineet jäädä tekemättä. Juominen rupesi kiinnostamaan ja sitä haki elämää baareista. Olen ollut aina aika epävarma itsestäni ja omistanut todella heikon itseluottamuksen. Vaikka ulkopuolelta voi näyttää että olisin vahva näin ei ole ollut. On ollut liikaa hyvänpäivän tuttuja eikä oikeita ystäviä yhtään. Sellaisia ystäviä kenen kanssa olisi voinut jakaa kaiken ja olla oma itsensä.

Viimeisen 11 kuukauden aikana elämäni on muuttunut todella paljon ja lähtenyt hieman paremmalle suunnalle. Olin seurustellut 4 vuotta ja suhde oli ajautunut todella pahalle karille, mistä ei enää voinut päästä pois. Joten olin aika rikki suhteen loppumisesta. Siitä alkoi liiallinen juhliminen ja tunteiden hukuttaminen juomiseen.

Mielenkiintoisten sattumien kautta tutustuin Hanna nimiseen tyttöön ja rupesimme seurustelemaan vaikka olin itselleni luvannut etten seurustelisi pitkään aikaan. Oltuamme 5 kuukautta yhdessä päätimme muuttaa yhteen. Monien kommervenkkien kautta saimme asunnon ja ihanan sellaisen. Elämä tuntui ihanalta ja turvalliselta ja kaikki tuntui järjestyvän paremmin kuin uskoinkaan. Tuntui kuin olisi kävellyt liiankin sileällä ja suoralla tiellä.

Monesti löysin itseni miettimästä että mitä jos menetän kaiken siis ihan kaiken. Keneen sitten turvautua?

Sitten olikin jokavuotisen GB:n rukan reissun aika. Olin todella innoissani reissusta, koska se oli ensimmäinen loma noin vuoteen. Lähdin keskiviikko aamulla intoa täynnä juna-asemalle ja kohti Tamperetta. Tampereella paikalla oli Simo ja Juhana ja läpänheitto alkoi. Bussikin saapui pian ja Jyrki ja Linda olivat mukana. Lindaan olin pintaraapaisullisesti tutustunut jo viime vuoden Himoksen leirillä. Tästä alkoi elämäni mahtavin reissu. Porukkaa oli vähän viime vuotisiin leireihin verrattuna, mutta porukka oli sitäkin tiiviimpi. Saavuimme illalla perille Käylään tuttuun ja turvalliseen majapaikkaan. Torstai ja perjantai meni laskiessa aivan mielettömän hyvillä rinteilla ottaen huomioon sen, että Oulussa esimerkiksi oli vielä täysi kesä. Tutustuin Lindaan ja Hannaan pikkuhiljaa.

Sitten koitti lauantai aamu 9.12.2006. Olin nukkunut elämäni ehkä levottomimman yön. Aamulla olo oli jotenkin todella vaikea. Jokin suuri asia askarrutti mieltäni. Bussissa olin vain jossain omassa kuplassa ja mietin elämäni tarkoitusta. Linda kysyikin, että mikä on ja en voinut vastata siihen mitään.

En ollut rukoillut ikuisuuten, koska en ollut kokenut vielä silloin Herraa omakseni. Tai jotenkin olin kuunnellut muiden tunnustuksia ja itse asiaan ei voinut oikeen ottaa kantaa kun ei oikeasti tiennyt että mistä puhutaan. Bussissa tuli vain sellainen olo, että pitää rukoilla. Niinpä rukoilin Isiltä johdatusta elämääni ja vastausta mitä pitää tehdä.

Päivä rinteessä oli mukava mutta olin edelleen oman kuplani sisällä. Omissa ajatuksissani. Yksi asia rinteessä jäi mieleeni. Juttelimme Hannan kanssa Isistä ja Hanna kysyi suoraan että uskonko Jumalaan. En osannut vastata tuohon kysymykseen ja oli vaan todella ontto olo.

Tulimme takaisin majapaikalle ja oli iltaohjelman aika. Istuin Lindan ja Rauskin väliin penkille kirkossa. Aloiteltiin lauluilla ja jotenkin kaikki olivat todella kohmeessa mutta kyllä pienen verryttelyn jälkeen laulukin rupesi toimimaan. Sitten tuli kappaleen HERE I AM TO WORSHIP aika. Linda ja Rauski nousivat seisomaan ja laulamaan silmät suljettuina. Itse en ole koskaan omistanut minkäänlaista lauluääntä mutta on sitä aina yrittänyt parhaansa. Lauloin kappaleen ensimmäisiä virkkeitä ja tuli sellainen olo, että on pakko nousta seisomaan laiton silmät kiinni ja nostin kämmenet taivasta kohti ja lauloin koko sydämestäni. Kohdassa OPENED MY EYES, LET ME SEE jokin liikahti sisälläni. Koko kehoni tärisi, rupesin itkemään valtoimenaan. Tiesin tasan tarkkaan mitä oli tapahtunut. Avasin silmäni ja katsoin kirkon seinällä olevaa ristiä ja sillä hetkellä tiesin, että tyhjyys sisälläni oli täytetty. Elämälläni oli tarkoitus. Palvella herraa.

Linda huomasi tapahtuneen ja oli vähän sekaisin, että mitä oli tapahtunut mutta tarjosi sylinsä tuekseni. Sitten tuli vapaan sanan aika. Ja ihmiset kertoivat elämästään ja todistuksiaan. Itselläni oli palava halu kertoa mitä oli tapahtunut. Yritin parhaani mukaan saada tunteet ja tapahtuneen sanoiksi. Kerroin tapahtuneen itkuni välistä parhaani mukaan. Siitä alkoi mieletön ilon ja ylistyksen juhla. Sellaista tunnetta ja Pyhän Hengen läsnäoloa en ole koskaan kokenut missään. Ihmiset rukoilivat toistensa puolesta ja kaikki itkivät ilosta.

Tapahtunut oli rukousvastaus monelle ihmiselle. Ja se vain vahvisti tietoani minulle suunnitellusta tiestä. Olen todella huono aamuihminen eli herään joka aamu kuin haudasta. Sunnuntaiaamu oli elämäni ensimmäinen aamu jolloin ei tarvinnut herätä haudasta. Olin täynnä iloa ja hyvää oloa.

Monet asiat muuttuivat elämässäni. Rauhallisuus tuli elämääni. Ilo ja hymyileminen olivat saaneet ihan oman tasonsa. Tieto siitä, että mitä tahansa tulee vastaa oli se sitten hyvää tai pahaa niin se pitää ottaa koko sydämellä vastaan, koska niin on suunniteltu ja Isi näyttää tien jota minun tulee kulkea. Koskaan enää ei tarvitse matkata yksin. Kuten alussa sanoin että olen edennyt vasta vuoristoratani ensimetrit ja todella paljon on vielä tulossa.

Uusi sivu elämässäni on käännetty ja on paljon koettavaa ja tehtävää.
(kirjoitettu 25.12.2006)

Muutoksia

Todistukseni jatkuu monien asioiden muututtua. Koettelemukset alkoivat saman tien, kun tulin uskoon. Avovaimoni ei tykännyt ajatuksesta, että olin tullut uskoon. Ja jouduin käymään todella ison taistelun itseni kanssa, että mitä teen suhteeni kanssa. Kaikki oli toimivaa, liiankin täydellistä. Mutta Herran tultua elämääni moni asia muuttui. Halu muuttaa elämäni oli valtava tein oikeastaan 180 asteen käännöksen todella monissa arkisissakin asioissa. Alkoholi putosi elämästäni pois kokonaan. Ja kaikki asiat rupesivat pikku hiljaa avautumaan, että miten tässä oikeasti pitäisi elää.

Rukoilin Herralta vastausta ja voimaa tehdä asiat oikein. Juuri niin kuin Hän ne halusi tehtävän. Tähän prosessiin meni kuukausi. Perjantaina 29.12.2006 olimme godspeedin kanssa pitämässä ständiä Helsingin saalemilla uudenvuoden konferenssissa. Siellä sain Mika Taljan opetuksessa niin selkeät viestin mitä minun pitää tehdä. Saman iltana sain purettua suhteeni. Lauantaina tuli lisää vahvistusta, että olin tehnyt oikein. Raamatusta ja opetuksessa. Sunnuntaina olin mukana seurustelu kanavassa jossa sain opetuksen, että miten asioiden oikeasti kuuluisi toimia. Koin tämän kolmenpäivän pikakoulutuksena. Tämän jälkeen asiat ovat menneet todella hyvin. Kun on antanut Herralle kaikki julki ja oikeasti pyytänyt apua asioihin jotka ovat vaikeita.

Kun luottaa Herraan täysillä eikä hae ratkaisuja järkeilemällä, niin kyllä Herra kertoo mitä pitää tehdä.

Usko on luottamusta siihen mitä emme vielä näe; palkinto tuosta uskosta on nähdä se mihin uskoo.
(kirjoitettu 22.01.2007)


Vahvistukseksi Sinulle

Sinä sait kaikki menneet elämäsi synnit anteeksi, mutta tapahtui jotain vielä enemmän: Sinun sisäinen ihmisesi (todellinen sinä), joka oli aikaisemmin kuollut Jumalalle alkoi elää. Sait todellisen yhteyden Luojaasi. (Ef. 2:5)  

Arvostakaa elämän pieniä hetkiä, koska niissä kaikissa hetkissäkin on Herran kädenjälki.